Laminaattia lattiaan -pois mukavuusalueelta

Laminaatin laittoa -Klik, Klik?

Tahtia on siis kiristetty ja tarkoitus on viettää juhannusta rauhassa mökillä niin, että osoitteenmuutos olisi tehtynä. Yritettiin vähän kysellä tekijöitä pinnoille, mutta tällä alueella raksapuolen ammattilaisilla on ilmeisen hyvä työtilanne. Jos oli ylipäänsä kiinnostusta, niin ajankohta olisi mennyt heinäkuulle. Meillehän se ei ole mahdollista, jos ei aiota tällä porukalla muuttaa rakennustyömään keskelle, joten on ollut pakko jälleen opetella uusia raksataitoja -tällä kertaa laminaatin laittoa. Viime kesänä mökin kanssa törmättiin samaan ongelmaan, ettei tekijöitä vain löytynyt, ja sloganiksi muodostuikin -tehään sitten v...u ite! Sillä mennään taas.

T on rakentanut autotallia, joten sisähommat ovat olleet minun vastuulla.  Aloitin samalla metodilla, kuin tiiliseinän kanssa, eli googlella "KVG". Ohjeet löytyi, sai ladattua vielä iPhoneenkin ja sitten se -uskalla aloittaa -osuus alkoi. 

Laminaattileikkuri.
Paitsi että on ehdottoman välttämätön katkomisessa, toimii samalla myös tehokkaana käsi- ja vatsalihastreenarina.

 Ensikertalaisena meni aikaa sen miettimiseen, miten homma käytännössä tehdään, miten solumuovia laitetaan, mitä välineitä tarvitaan jne. Mainoksissahan luvataan, että laminaatin voi vaan naksutella paikoilleen: klik, klik. Vähän ensikertailaisena ihmetytti, miksi ohjeissa sitten kehotettiin varaamaan työkaluiksi suorakulman, laminaattileikkurin ja mitan lisäksi, myös vasara, taltta ja saha. No, se selvisi sitten kyllä myöhemmin.

Voimalla menee.

Käytännössä iso taso ja tuo ylimääräinen tuki ovat välttämättömiä, jos yksin tekee.

Muuten katketessa palat tipahtelevat. Ainakaan näillä voimilla ei ollut mahdollista katkoa yhdellä kädellä 

ja pitää toisella kiinni laminaatista, vaan leikkurin käyttöön tarvittiin kyllä molemmat kädet.

Mitta ja suorakulma. Ehdottomat.
Väsyneenä kannattaa keskittyä siihen, kummasta päästä ja pontista mitta loppujen lopuksi pitikään ottaa...
Hukkapalat ja -työ vähenee.

Polvisuojat.
Ehdottoman välttämättömät, vaikka missään ohjeessa ei niitä mainittu.

 Noin kolmen palan jälkeen kävin etsimässä äitienpäivälahjaksi saamani polvisuojat ja pujotin ne raksahousujen polvitaskuihin. Vanhana lentopalloilijana kuvittelin, että polvet jotain kestäisi, mutta todellisuus oli aika brutaalia polville.

Jossain ohjeessa oli, että aloita huoneen vasemmasta nurkasta urospontilla, joten siitä sitten aloitin latomaan -Klik, Klik? No, ei todellakaan! Laminaatit eivät mene pontteihin mitenkään helposti tai osa menee, osa ei. Kun työ etenee ja joutuu nostamaan edellistä saadakseen uuden ponttiin, niin varsinkin alussa, kun lattia on vielä kevyt, pontit ja laminaatit pompahtelee auki -uudestaan ja uudestaan. Tässä vaiheessa ymmärsin, miksi sitä vasaraa tarvitaan. Klik, Klik kuului lähinnä minun päästä ja lattiasta kuului Kop, Kop ja Naks, Naks. 

Aluksi yritin laittaa myös niitä ohjeissa mainittuja tikkuja seinän ja laminaatin väliin, jotta asennusrako olisi ollut tasainen. No, rakoja tuli seinän ja laminaatin väliin ihan ilman mitään tikkuja ja päädyin siihen, että mittailin asennusraon leveyttä taskussa olevalla lattialistan palalla. Jossain vaiheessa kävi nimittäin alussa niin, että purin puoli huonetta ja tein uudestaan, kun seinän ja laminaatin välissä oli liian leveitä rakoja.

Pehmeä kumivasara. Ehdottoman välttämätön.

Tein sen!!! Järjettömän ylpeä itsestäni.
Kengät pois ja hyppimään lattialle!

Rälläkkä.
Ehdottoman välttämätön työstettäessä viimiestä reunapalaa huoneen reunassa
 ja kynnysten kohdalla. 

Vinon kynnyksen jätin viimeiseksi.
Tässä vaiheessa kolme makuuhuonetta ja kolme vaatehuonetta tehtynä.
Harjoitus tekee osaajan, mestariksi en vielä ilmoittautuisi.

Työmaavalo. Ehdottoman välttämätön työpisteen varuste,
varsinkin yöaikaan. Pikku huomautuksena, että sitä ei kannata käyttää naulakkona
- hupparin syttymiseen menee noin 10 sekunttia.

Kaikenlaisia kikkoja tuli myös testailtua. Onneksi näihin lastenhuoneisiin tuleva laminaatti on kirjavaa, mikä mahdollisti mm. pikapakkelin käyttämisen jossain kohdissa. Toimi yllättävän hyvin. Ikään kuin saumasin joitain kohtia huoneiden reunoissa ja kynnysten kohdilla ja täytin pari liian leveää asennusrakoa. 

Mutta, täytyy sanoa että olen järjettömän ylpeä itsestäni! Välttämättä en olisi jokin aika sitten uskonut, että ylipäänsä pystyisin asentamaan laminaattia. Jossain vaiheessa jopa, kun homma lähti kulkemaan ja ennen kuin väsymys vei hämärän rajamaille, nautin todella paljon tuosta käsillä tekemisestä. On huikeata nähdä konkreettisesti oman työn jälki. Yleensä, kun minulla työn näkyvät tulokset ovat lähinnä papereita. Nyt siis jotain ihan muuta! 

Jäljellä vielä yläkerran aula, alakerrasta makuuhuone, toimisto ja kirjasto. Niihin tulee se valkoinen lankkulaminaatti, joten matkat pois mukavuusalueelta jatkuvat.

 

Raksaelämän todellisuutta

Kirjeenvaihtoa Hartmannin kanssa on käyty laskuista, joita tulee vaikka tavarat kuuluvat tähän ns. levy valmiiseen toimitukseen. Täytyy sanoa, että on aika uskomatonta miten asiat eivät kohtaa. No, hyvityslaskuvaatimus on jo aika rutiinia. Hartman on myös reklamaatioiden johdosta korjannut kattojen ja seinien väliin jääneitä liian suuria rakoja. Koska Hartmannin työmaapäällikkö on meille selkeästi ilmoittanut, että he eivät tee mitään ilmaiseksi, olemme mekin todenneet heille, että mekään emme tee mitään ilmaiseksi. Emme siis ole lähteneet korjaamaan, pakkeloimaan tms. rakoja, vaan niiltä osin kun toimitus ei ole ollut pintojen laittamista vaille valmis, olemme vaatineet korjausta. Tämä on nyt saatu pyörimään hyvin. Viimeksi korjattiin lattiavalu yläkerran aulasta takanpiipun tulokohdalta, johon oli tehty aivan liian suuri aukko.

Emme suostu pitämään luovutustarkastusta Hartmannin kanssa ennen kuin työt ovat lopussa. Meillä ei riitä asiantuntemus, eikä toisaalta aika, alkaa listaamaan puuttuvia töitä. Toisaalta epäilen, että kaikki reklamaatioaiheet eivät myöskään ehkä ole vielä tulleet ilmi. Tältä osin Hartman on ollut ihan yhteistyöhaluinen ja olemme sopineet, että viimeinen lasku tulee sen jälkeen kun työt on tehty ja luovutustarkastus on pidetty. 

Vaikka ollaan vasta toukokuussa, grillimakkara ei enää houkuttele. Raksalla ollaan grillattu makkaraa vanhalla kaasugrillillä, jonka hönkä ei enää riitä lihalle. Kaikenlaisia uutuusmakuja on testattu, mutta nyt tuntuu, että jo ajatus grillimakkarasta on vastenmielinen. Muuten ruokavalio koostuu lähinnä kahvista, energiajuomista, karkeista ja särkylääkkeistä. Lapset syövät eineksiä ja välillä lähetetään isovanhemmille ruoka-aikana syömään :) 

Tuntuu, että aina on perjantai. Kaikki hommat mitä viikolla on raksalla tai kotona ollut tarkoitus tehdä, ovat tekemättä ja luvassa on työtä vuorotta raksalla. Nukkuminen on ylellisyyttä ja kun siitä pääsee nauttimaan, sen keskeyttää joko koira, jolla on maha sekaisin, herätyskello tai jokin asia, jonka on unohtanut hoitaa. Kroppaa koskee ja lihakset ovat jumissa. Töihin on kuitenkin ollut poikkeuksellisen ihana mennä -saa hyvällä omalla tunnolla tehdä ja ajatella muuta kuin raksahommia. 

Vanhassa kodissa päivät vähenee aamukampatyyliin. Vaikka en millään malttaisi odottaa muuttoa, on fiilikset osittain aika haikeat, täällä on kuitenkin tullut koettua yhdeksän vuoden aikana monenlaisia elämäniloja ja -surujakin. Jotenkin tuntuu, että kotikin tietää, että viimeisiä hetkiä viedään :) kaikenlaiset pienet jutut ovat nimittäin tulleet yhtäkkiä tiensä päähän ja on vaihdeltu halogeenejä, muuntajia,  jopa kattilat ja paistipannut hajoavat käsiin, mikä on ärsyttävää, kun uuteen keittiöön tulee induktioliesi, eikä viitsi ostaa enää muuta kuin sille sopivia. Pari keittiön tuoleista lähtee koko ajan liimauksistaan, myös mankeli ja telkkari hajosivat, ja uusimpana kahvikoneen moottorista meinaa loppua tehot... Kauhulla odotan, että meneekö pesukone seuraavaksi :) Ihana kuitenkin käpertyä vielä tutulle terassin sohvalle aamukahville -Toivottavasti uudet asukkaat viihtyvät täällä yhtä hyvin kuin me.