Coffee table '68

Tänään jatkui kalkkimaalaus. Meillä on jo useamman vuoden ollut aivan ihana olohuoneen pöytä, joka on alunperin mieheni isovanhemmilta. Pöytä on teetetty vuonna 1968. Tyyli on selkeä ja funktionaalinen. Kalusteena se on todella laadukas, jykevä ja mittasuhteiltaan edelleen toimiva.

Pöytä on kestänyt aktiivikäyttöä lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Materiaali on koivua ja reunukset nahkaa. Mieheni muistelee kuinka on lapsuudessa leikkinyt pikku-autoilla pitkin mustaa nahkareunusta. Pehmoinen nahkareunus on ollut myös suvun pienimmille hyvä ja turvallinen alusta nousta kävelemään, myös monet purut on reunaan testattu -jäljet löytyy!

Tähän koskemisessa oli paljon korkeampi kynnys kuin aikaisempien osalta. Osittain voi miettiä, että hävisikö jotain, kun pintaa päivitettiin, toisaalta jos se antaa tälle kalusteelle jatkoa ainakin seuraavat 50 vuotta ja elämä ja tarinat saman suvun osalta sen ympärillä jatkuvat, niin silloin on uudistettu kunnioittaen.

Alkuperäinen kansi. Kulumaa on aika voimakkaasti.

Alkuperäinen pinta lähempää. 

Sivut olivat todella hyvässä kunnossa. Nahka-osat oli pakko suojata todella hyvin. 

Ensimmäistä kierrosta menossa. 

Pyörät, toimivat erinomaisesti vieläkin.

Avautuva kansi, jonka alta on löytynyt aikoinaan juomakaappi. 

Valmis.

Valmiina paikoillaan.

Tämä on se eilinen kuvakulma -suunnilleen.
Eron näkee jos katsoo eilisen postauksen kuvaa. 

Tänään käytettiin Suomen Luonnonmaalit Oy:n kalkkimaalia. 

Happy white wappu! Kalusteiden maalaamista kalkkimaalilla

En tiedä innostiko tämän vapun talvinen, luminen sää, vai mikä, mutta tänään tuli aloitettua pitkään suunnittelemani kalusteiden maalaaminen kalkkimaalilla.

Sisustus on meillä aika pelkistetty. Lähes jokaisella huonekalulla on oma tarinansa ja historiansa. Tavanomaisten valkoisten nahkasohvien lisäksi löytyy huonekaluja isoäitien lapsuuden kodeista, ex-anopin nykyisen miehen ex-vaimon peruja ja mm. vanhoja myymäläkalusteita. Vaikka meillä onkin jonkin verran vanhoja suomalaisia talonpoikaishuonekaluja, sekä funkishuonekaluja, tyyli on silti moderni. 

Kunnolliset puiset, hyvin tehdyt laadukkaat huonekalut sopivat hyvin myös pelkistettyyn ja nykyaikaiseen sisustukseen. Melkein näyttävät paremmilta lasin ja kiiltävän valkoisen kanssa kuin räsymattojen keskellä... älkää nyt kukaan loukkaantuko. 

Suomalaiset talonpoikaiset huonekalut ovat joko tummaksi lakattua koivua tai vihertävänsävyiseksi maalattuja, eivät siis valkoista. Tämä vihervänsävy on paksu ja erittäin vahva lakka/maali, jolla on käsitelty myös lattioita.  Meille on molempien isoäitien kautta löytänyt tiensä molemmanlaisia. No, vaikka valkoinen ei alunperin ole se oikea väri, ajattelen itse että huonekalu voi elää ajassa. Sitä voi muokata kunnioittaen. Parempi se, kuin ostaa halpatuontitavaraa ja antaa kotimaisten huonekalujen hävitä käytöstä.

Aloitin vanhasta pienestä vaatekaapista, jonka aikoinaan pelastimme kylmillään olleesta mieheni isoäidin lapsuudenkodista, sekä Pentikin vanhoista myymälakalusteista, jotka meillä on yöpöytinä. Kalkkimaalilla maalaus oli nopeaa ja helppoa. En tehnyt mitään pohjakäsittelyä kaappiin, enkä yöpöytiin. Kaappi on koivua ja yöpöydät paksua lastulevyä. Maali kuivui todella nopeasti. Ei haissut erityisesti. Aikaa meni kuivumisineen noin neljä tuntia aloittamisesta siihen, että nostin tavaroita kaappiin. 

Lähtötilanne. Tummaksi lakattu koivukaappi. Ollut vaatekaappina alunperin.

Ensimmäistä kierrosta maalia alkaa olla pinnassa.

Maalipintaa lähempää.

Ensimmäinen kierros maalia vedetty.

Yöpöydät. Alunperin Pentikin vanhoja myymäkalusteita. Meillä yöpöytinä olleet jonkin aikaa. Koko ajan olen  odottanut sitä hetkeä, että on inspiraatiota/aikaa maalata. Sävy on ollut liian kellertävän vanilija minun makuun. Vasemmalla alkuperäinen sävy, oikealla yhteen kertaan käsitelty, mikä riittikin. 

Valmis. 

Rust-Oleumin kalustekalkkimaali oli käytössä.

Valmiina paikallaan.
Taustalla näkyy sohvapöytä, joka on  seuraavana käsiteltävänä. Sen kansi ja pinta on todella kulunut käytössä ja kun on meillä ihan aktiivikäytössä, on sille pakko tehdä jotain.